Matka Otrantoon

Lähdimme ajamaan Helsingin lentokentälle Turusta klo 3:30 tiistaina 29. päivä. Suunnitelmana oli lentää Helsingistä Berliiniin, Berliinistä Italiaan Bariin, matkustaa kahdella bussilla Barista kohteeseemme Otrantoon ja ottaa bussipysäkiltä taksi hotellillemme.

Todella lyhyiden yö unien jälkeen matka Helsinkiin meni sumuisissa tunnelmissa. Lentokentällä asiat sujuivat sutjakkaasti vaikkei meillä paljon kokemusta lentomatkustamisesta olekaan. Lento Berliiniin oli viihtyisä vaikka väsymys ja koti-ikävä alkoivatkin vähän painaa päälle.

 

Berliinin lentokentällä oli edessä 6,5 tunnin välilasku, joten suuntasimmekin rauhassa kiertelemään lentokentän kauppoja ja ravintoloita. Lentomme Bariin Italiaan lähti Berliinistä klo.15:30. Lento Bariin kului unisissa tunnelmissa ihaillen pilviä lentokoneesta lyhyiden torkkujen välissä.

Bariin laskeuduttuamme suuntasimme hakemaan matkalaukkujamme. Menimme lentokentän ulkopuolelle selvittämään milloin seuraava bussi lähtisi Barin keskustaan ja onneksemme paikallinen bussikuski osasi osoittaa meille oikean aikataulun ja pysäkin. Bussia odotellessa kävimme lentokentän kahviossa syömässä välipalaa.

   

 

Bussimatka Barin keskustaan kesti puolituntia. Kyyti oli pomppuista ja matkan aikana näkyi paljon mielenkiintoisia maisemia. Jäimme bussista pois rautatieasemalla.Ohjeiden mukaan Otrantoon lähtevän bussin pysäkki olisi pitänyt olla aivan aseman vieressä. Lyhyen tuloksettoman etsinnän jälkeen pyysimme ohikulkijoilta apua. Vaikka kielimuuri oli suuri, osasivat miehet ohjata meidät alikulkutunnelin kautta aseman toiselle puolelle.Toiseltakaan puolelta emme löytäneet pysäkkiä.

Pyysimme taas apua, ja meitä ryhtyi opastamaan nainen, joka ei osannut sanaakaan englantia. Kerroimme naiselle bussiyhtiön nimen ja kohdekaupungin jonka perusteella hän alkoi asioita selvittämään. Nainen johdatti meitä paikasta toiseen etsien bussipysäkkiä ja pysäytellen monia vastaantulijoita. Kun apua oltiin saatu noin kymmeneltä eri ihmiseltä, löysimme paikan josta saimme ostettua bussiliput. Lippujen oston jälkeen oli vieläkin epäselvää mistä kohtaa bussi lähtee. Selvisi, että bussipysäkkiä ei ollut olemassakaan, vaan bussi pysähtyy vain jonnekin kohtaa samalle kadulle mistä ostimme bussiliput.

Kello 20 istuimme alas odottamaan bussia. Koska oli jo myöhäinen iltä ja pimeää, ei olo ollut kovin turvallinen. Istuimme matkatavaroitamme tarkasti vahtien ja kelloa tuijottaen. Kun bussin oli aika tulla, ei sitä näkynyt. Kadun varressa seisoskellessa alkoi olo olla toivoton. Bussi saapui puoli tuntia myöhässä. Lähdimme ajamaan Otrantoa kohti vasta klo. 21:40.

Bussimatka Otrantoon kesti kolme tuntia. Tuntia ennen Otrantoon saapumista soitimme hotellin omistajalta saamaamme taksinumeroon. Puhelimeen vastannut nainen sanoi, ettei taksin saaminen ole mahdollista. Aloimme selvittämään, miten pääsisimme bussipysäkiltä hotellille. Kännyköissämme ei toiminut netti, joten karttaa ei ollut käytössä. Näytimme bussikuskille hotellin osoitetta, mutta hän ei osannut auttaa meitä. Yritimme soittaa hotellille sekä Suomeen ilmoittaaksemme tilanteesta, mutta soittoihimme ei vastattu. Päädyimme siihen tulokseen, että ainoa vaihtoehtomme on vain mennä perille Otrantoon ja katsoa tilannetta paikan päällä.

Saavuimme Otrantoon 00:40. Bussista nousi meidän lisäksemme paikallinen nainen, jolle bussikuski ryhtyi selittämään tilannettamme. Kuski yritti vielä soittaa meille taksia, mutta edelleenkään taksin tulo ei onnistunut ja syy siihen jäi meille epäselväksi. Bussikuski ja bussista noussut nainen juttelivat tovin keskenään, minkä jälkeen nainen selitti erittäin huonolla englannilla, että hän tulee meidän kanssamme etsimään hotellia. Lädimme siis naisen perään raahaten matkalaukkujamme pitkin Otranton katuja.Yksi vaihtoehto olisi ollut, että menisimme lähimpään hotelliin yöksi ja etsisimme oikean hotellin seuraavana päivänä, mutta kaikki hotellit olivat suljettuja eikä missään näkynyt ristin sielua. Jatkoimme siis matkaamme naisen kanssa ja kävimme viemässä hänen matkatavaransa hänen asunnolleen.

Näyttämämme osoitteen perusteella nainen oli saanut selvitettyä, että hotellimme on aivan toisella puolella kaupunkia ja hän lähti johdattamaan meitä oikeaan suuntaan. Matkaa oli monta kilometriä ja laukut painoivat, mutta selvisimme toiselle puolen kaupukia. Hotellin tarkka sijainti ei kuitenkaan ollut kenelläkään meistä tiedossa, joten sen etsimiseen meni aikaa. Nainen pysäytti ohikulkevan auton ja kysyi neuvoa ja autossa istuneet tytöt opastivat meitä. Hotellia ei kuitenkaan löytynyt tyttöjen opastamasta paikasta ja voimat alkoivat olla meillä kaikilla lopussa. Yritimme vielä soitella hotelliin, mutta vieläkään sieltä ei vastattu. Maisemat näyttivät jotenkin tutuilta, koska olimme aikaisemmin katselleet hotellia google mapsin avulla. Lädimme siis vain kävelemään johonkin suuntaan. Lopulta hotelli löytyikin yli puolentoista tunnin kävelyn ja hortoilun tuloksena.

Yllätykseksemme, hotelli oli aivan pimeänä eikä kukaan ollut meitä vastassa, vaikka hotellilla tiedettiin aikatauluistamme ja siitä että olimme tulossa. Mietittyämme päädyimme siihen tulokseen, että jäämme yöksi istumaan hotellin terassille ja odottamaan että joku tulisi, koska meillä ei ollut muutakaan paikkaa minne mennä. Nainen lähti kotiin ja jäimme terassille istuskelemaan. Kello oli suunnilleen 2 yöllä ja ulkona ei ollut kovin lämmintä. Kaivoimme matkalaukuistamme kaikki lämpimät vaatteet päällemme, koska meillä ei ollut takkeja mukana. Olimme syöneet ja käyttäneet vessoja viimeksi Barin lentokentällä kuuden aikoihin eli kahdeksan tuntia sitten.

Odotus tuntui aivan mahdottoman pitkältä. Olimme olleet hereillä melkein vuorokauden ja meillä ei ollut mitään tietoa siitä, milloin pääsisimme sisälle lämpimään ja nukkumaan. Pikkuhiljaa alkoi olla jo aika kova koti-ikävä. Olimme molemmat ihan valmiita lähtemään seuraavalla lennolla kotiin ja fiilikset koko reissun suhteen olivat todella surkeat. Olimme aivan sekaisin väsymyksestä ja itkimme ja nauroimme vuorotellen. Viisi tuntia kului todella hitaasti kunnes vihdoin seitsemän aikoihin aamulla näimme miehen tulevan hotellille.Tässä vaiheessa olimme jo saaneet yhteyden Suomeen ja kerrottua tilateestamme. Mies osoittautui hotellin omistajaksi, Carloksi, joka oli aivan järkyttynyt kuultuaan, että olimme odottaneet terassilla kylmissämme ja nälissämme useita tunteja. Hän kyseli, miksi emme olleet soittaneet hänelle, mutta meillä oli ollut vain hotellin numero, koska hän ei ollut antanut omaa numeroaan, vaikka olimme sitä aikaisemmin sähköpostissa pyytäneet. Hän ei ollut myöskään meille missään vaiheessa kertonut, että kukaan ei tulisi olemaan meitä vastassa.

Pääsimme sisälle hotelliin ja olimme aivan uupuneita. Tässä vaiheessa olimme valvoneet 29 tuntia ja aikaisemmat yöunemme olivat olleet vain tunnin ja kahden mittaiset. Syöneet olimme viimeksi 11 tuntia sitten, mutta olimme siinä vaiheessa jo niin sekaisin, että halusimme vain nukkumaan. Carlo näytti meille huoneemme ja kävimme suihkussa ja aloimme nukkumaan kaheksan aikaan aamulla.

Heräilimme neljän aikaan päivällä ja päätimme lähteä kaupungille syömään ja ruokakauppaan. Päivän valossa kaupunki näytti paljon mukavammalta ja tulimme vähän positiivisemmalle tuulelle. Palasimme hotellille seitsemän jälkeen. Tarkoitus olisi ollut keskustella siitä milloin aloitamme työt ja saada lisätietoa hotellin nykyisestä tilanteesta. Omistajaa Carloa ei enäkynyt enää missään, joten vielä on vähän epäselvää, miten tästä edetään, koska hotellissa ei ole yhtäkään asiakasta ja työmme täällä pitäisi olla aamupalan valmistamista asiakkaille. Olemme ainoat ihmiset koko hotellissa. Tässä vaiheessa ei voi enää muuta kuin nauraa ja toivoa, että tämä vielä iloksi muuttuu ja että asiat selkiintyvät seuraavina päivinä.