Tutustumista ympäristöön ja työkuvioiden selvittelemistä

Kun katastrofaalisesta saapumisesta Otrantoon oli jotenkuten toivuttu, alkoi mieli kirkastua kaupunkiin tutustuessa. Vapaapäiviä meillä oli luvassa kaksi ennen töiden aloitusta. Ensimmäisen vapaapäivän vietimme rannalla ja keskustassa maisemia ihaillen.

 

Kävimme myös lähimmässä kaupassa ostamassa vähän lisää ruokatarvikkeita, ja teimme itse ruokaa. Kaupassa kului tovi ihmetellen erilaisia tuotteita ja arpomassa minkä muotoista pastaa haluamme ostaa. 

 

Toisena vapaapäivänä teimme pitkän lenkin rantaa pitkin Otranton satamaan ja kävelimme keskustan kautta takaisin. Matkalla ihmettelimme kasveja, liskoja ja simpukoita. 

 

Lenkin jälkeen palasimme väsyneinä ja taskut täynnä simpukoita takaisin hotellille. Kun aurinko alkoi laskemaan, päätimme lähteä ravintolaan syömään.

Olimme jo aikaisemmin päivällä ihmetelleet kauppojen ja ravintoloiden aukioloaikoja ja hämmennys tuli taas vastaan hyvää ravintolaa etsiessämme. Kaikki ravintolat näyttivät olevan kiinni. Emme olleet varmoja, valmistelevatko ravintolat iltaa varten vai ovatko ne jo sulkemassa. Päivällä, kun halusimme käydä ruokakaupassa ose oli kiinni.Tajusimme, että useimmat liikkeet ravintoloita lukuunottamatta ovat suljettuina päiväsaikaan klo 13-16. Ravintolat puolestaan näyttivät pitävän taukoa kello kuuden aikoihin kun niitä olimme kiertelemässä. Seitsemän aikaan monet avasivat taas ovensa.

Vapaapäivien aikana aloitimme selvittelemään työkuvioita. Meille oli kerrottu etukäteen, että työnkuvaamme kuuluu aamupalan valmistaminen sekä leipominen. Tänään vasta selvisi kunnolla, että suurin osa työstämme koostuukin vastaanotossa istumisesta ja aamupalan valmistaminen on vain muutama tunti aamusta eikä leipomisesta ole tietoakaan. Pomomme Carlo hoki vain, että olemme ymmärtäneet kaiken väärin ja että hän on sanonut hotellin olevan pieni, mikä tarkoitti hänen mukaansa sitä, että me teemme täällä kaiken muunkin aamupalan lisäksi. Periaatteessa siis meidän päivämme menisivät vurotellen vastaanotossa istuen, mikä on hyvin kaukana kokin työstä. 

Ainoana väärnkäsityksenä ei ollut työtehtävämme täällä hotellilla vaan myös työvaatetuksemme. Aamulla, kun Janetella alkoii yhdeksältä työvuoro, tulimme molemmat hotellin aulaan, missä Carlo oli hommissa. Hän kysyi, että millaiset työvaatteet meillä olisi vastaanotossa ja vastasimme, ettei meillä ole vastaanottoon sopivia työvaatteita. Olimme aiemmin sähköpostin välityksellä kysyneet häneltä, tuommeko mukanamme kokkivaatteemme työvaatteiksemme. Kuvailimme sähköpostissa tarkkaan, mitä työvaatetukseemme kuuluu ja hän vastasi, että ottakaa ne mukaanne. Hän pyysi näyttämään kokkivaatteitamme ja me näytimme, mutta ne eivät hänelle kelvanneet. Meidän olisi itse pitänyt päätellä, että tarvitsemme vastaanottoon sopivat vaatteet, vaikkei meillä ollut tietoakaan, että työskentelisimme vastaanotossa. Koska kokkivaatteemme eivät hänelle kelvanneet, lähetti hän meidät kauppaan ostamaan molemmille kaksi valkoista kauluspaitaa. Tehtiin työtä käskettyä, vaikka ei olisi kauheasti haluttanut käyttää 40 euroa paitoihin, jotka meiltä olisi löytynyt kotoakin ja jotka olisimme hyvin voineet ottaa mukaamme jos hän olisi niitä pyytänyt.

Muita työntekijöitä ei lisäksemme ole ja tuntuu sitä, että olemme täällä vain ilmaisena työvoimana. Yritimme ehdottaa Carlolle, että tekisimme aamupalaa ja sen lisäksi koululle kirjallisia tehtäviä saadaksemme korvattua käyttämättömät työtunnit. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että tulemme hänelle liian kalliiksi, jos emme tee kokopäiväistä työtä vastaanotossa. Suomeksi sanottuna emme voi asua hotellissa, jos emme tee niitä töitä, mitä hän on meille suunnitellut. Olisimme itse valmiita joustamaan asioissa, mutta emme kuitenkaan tulleet tänne vastaanottovirkailijoiksi. Tarkoituksena olisi saada työkokemusta kokkina ja se ei oikeastaan aamupalan lisäksi toteudu missään muodossa. Maanantaina toivottavasti selviää, että miten tästä jatketaan eteen päin. Löytyykö meille joku toinen työpaikka vai pääsemmekö Carlon kanssa jonkinlaiseen kaikille sopivaan ratkaisuun.

Tällä hetkellä La Puntan vastaanotossa istuu kaksi hyvin hämmentynyttä kokkiopiskelija-vastaanttovirkailijaa odotellen asiakkaita saapuviksi. Onneksi työpäivämme päättyy jo klo 22 illalla ja aamulla herätys aamupalan tekoon on vasta klo 6!