Olimme sopineet, että sunnuntaina meillä olisi työpäivä, joten heräsimme aamulla aikaisin mennäksemme tekemään aamupalaa hotelliin lauantaina saapuneelle perheelle. Menimme hotellin vastaanotolle seitsemäksi aamulla. Carlo oli siellä työn touhussa ja tokaisi meille vain, että hän ei tarvitse apuamme vaan laittaa aamupalan itse. Hieman hämmentyneinä ja vielä unisina palasimme takaisin huoneeseemme ja jatkoimme uniamme puoleen päivään asti.
Herättyämme lähdimme kokeilemaan tuuriamme ja katsomaan, josko ruokakauppa olisi auki. Edellisenä iltana Janeten kaupassa käynti oli ollut hukkareissu, koska kauppa ei ihmetykseksemme ollut auki enää iltapäivällä. Kauppa oli auki ja saimme ostokset tehtyä, minkä jälkeen päätimme mennä rannalle aurinkoa ottamaan. Säätiedotusten mukaan auringon piti paistaa pilvettömältä taivaalta, mutta todellisuudessa aurinkoa hädin tuskin erotti paksun sumukerroksen läpi. Hetken yritimme siinä rannalla makoilla ja toivoa, että aurinko pikkuhiljaa tulisi esiin, mutta lopulta luovutimme ja lähdimme takaisin hotellille.
Illalla meidän oli tarkoitus lähteä lenkille. Puimme lenkkivaatteet päälle ja lähdimme suuntaamaan Otranton keskustaa kohti. Kävellessämme huomasimme, että teiden reunustat olivat aivan täynnä autoja ja ihmisiä oli liikkeellä tavallista enemmän. Mitä pidemmälle pääsimme, sitä enemmän ihmisiä tuli vastaan. Kaikki olivat hyvin pukeutuneita ja meitä alkoi hävettää lenkkivaatetuksemme niin paljon, että palasimme hotellille vaihtamaan vaatteita.
Vaatteidenvaihdon jälkeen suuntasimme uudelleen keskustaan ihmettelemään väenpaljoutta. Meille jäi vähän epäselväksi oliko kyse jostain erityisestä tapahtumasta vai jokaviikkoisesta tavasta kokoontua keskustan alueelle tapaamaan tuttuja. Keskustaan oli pystytetty kojuja, joissa myytiin käytettyjä huonekaluja, kirjoja, astioita... Päätimme käydä ostamassa ensimmäiset italialaiset jäätelömme ja palasimme sitten pikkuhiljaa rantaa pitkin takaisin hotellille.
Maanantaiaamuna meillä ei ollut tietoa siitä pitäisikö meidän mennä töihin vai ei, koska Carloa ei ollut näkynyt edellisenä iltana, että olisimme voineet kysyä häneltä. Puoli kymmenen aikaan huoneessamme soi summeri ja hädissämme kiskoimme vaatteet päällemme ja puoliksi juoksimme vastaanoton luo. Carlo vain halusi tietää, oliko jatkostamme selvinnyt mitään, mutta siihen mennessä meille ei oltu vielä ilmoitettu mitään. Kysyimme, haluaako hän meidän tekevän jotain sillä aikaa kun odottelemme lisätietoja, mutta hän ei halunnut apuamme. Hän kuitenkin alkoi näyttämään meille miten kahvikone ja sen ympäristö puhdistetaan. Hän opetti meille vähän myös kahvikoneen käyttöä vaikkemme edes vielä tiedä jatkammeko työntekoa täällä. Carlo sanoi, että seuraavan iltapäivän meidän tulisi toimia vastaanotossa ja puhdistaa paikkoja samalla tavalla miten hän meille näytti.
Päivä oli aurinkoinen, joten suuntasimme rannalle. Nyt aurinko paistoi kunnolla ja lämmintä oli ainakin 20 astetta. Illalla kävimme vielä lenkillä ihailemassa Otranton maisemia.
Tiistai on kulunut rauhallisissa tunnelmissa. Aamun vietimme taas rannalla auringon paisteessa. Teimme lisää ruokaostoksia, ja palasimme hotellille. Iltapäivällä teimme töitä ohjeiden mukaan. Seuraavien päivien suunnitelmat ovat edelleen ihan auki. Täytyy taas tänään kysellä, haluaako Carlo meitä huomenna töihin, vaikka siltä vaikuttaa että mitään työtä tehtäväksi ei oikein edes ole. Asiakkaita ei tällä hetkellä ole yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti