Aloillemme asettumista

Tama postaus on kirjoitettu sunnuntaina, mutta teknisista ongelmista johtuen julkaisemme sen vasta nyt tiistai-iltana. Kannykoihimme ostettu prepaid-netti ei taida tykata meista, mutta tassa tama nyt sitten on...

Saavuttuamme Jesiin lähdimme Serenellan ja Mauron kanssa katsastamaan asuntoamme, joka sijaitsee lähellä Jesin keskustaa, historiallisen linnoituksen sisäpuolella. Vuokraemäntämme Orestina tuli esittelemään meille paikkoja. Kämppämme oli todella viihtyisä ja kodikas. Kaiken tyhjässä hotellissa hiiviskelyn jälkeen omat makuuhuoneet, keittiö, olohuone ja kylpyhuone tuntuivat ylellisyydeltä. Saisimme asua omassa rauhassa eikä meidän tarvitsisi enää herätä Carlon kuuntelemaan italialaiseen musiikkiin ja hänen epävireiseen lauluunsa.

Sovimme tapaavamme Serenellan ja Mauron vähän myöhemmin tulevan työpaikkamme edustalla mennäksemme sinne päivälliselle. Olimme ravintolan edustalla hieman etuajassa ja ovelle tuli vanhempi nainen kutsumaan meidät sisään. Ennen Serenellan ja Mauron saapumista olimme jo esitelleet itsemme ravintolan työntekijöille ja tutustuneet keittiöön ja asiakastiloihin. Kun he sitten saapuivat istuuduimme alas nauttimaan päivällistä. Söimme kaikki alkuruuaksi erilaisia pastoja. Me valitsimme pääruuaksi naudanlihaa punaviinikastikkeessa. Serenella otti lajitelman erilaisia salameja ja Mauro söi salaattia ja ankanrintaa. Ruuan kanssa kaikki muut nauttivat valkoviiniä paitsi Jenna, joka pysytteli vesilinjalla. Jälkiruuan jätimme välistä, koska olimme kaikki jo aivan täynnä. Ruokailun päätteeksi Jenna nautti ensimmäistä kertaa espressoa ja muut ottivat anislikööriä. Jos Jenna ei Suomessakaan oikeen välitä kahvista niin tämä espresso oli Suomen kahviin verrattuna myrkkyä. 

Päivällisen jälkeen kello oli jo yli kymmenen ja tulimme asunnollemme nukkumaan. Seuraavana päivänä heräsimme hyvin väsyneinä. Aamupäivällä pesimme pyykkiä ja kävimme Serenellan ja Mauron kanssa ruokakaupassa. Viiden aikaan menimme töihin. Olimme mielissämme, kun pääsimme keittiöön töihin eikä meitä haitannut puhdistaa artisokkia kaksi ensimmäistä tuntia. Seitsemän jälkeen söimme päivällistä yhdessä henkilökunnan kanssa. Ensimmäiset asiakkaat saapuivat kahdeksan jälkeen ja loppuillan vietimme keittiössä seuraten kahden kokin työntekoa. Keittiö oli hyvin pieni. Siellä oli kaasuhella, pieni uuni, rasvakeitin ja jääkaappi. Lisäksi oli pastan keittämistä varten pieni allas, joka oli täynnä kiehuvaa vettä. Tiskikone ja muutama muu laite sijaitsivat eri huoneessa. Saimme maistaa monia raaka-aineita ja tutustua eri annoksiin. Vähän ennen yhtätoista saavuimme väsyneinä takaisin asunnollemme ja menimme nukkumaan. Perjantaina aamupäivällä lähdimme tutustumaan Jesin keskustaan. Kiertelimme vähän kauppoja ja katselimme ympärillemme. Iltapäivällä menimme taas viideksi töihin. Autoimme keittiössä misaamalla eli esivalmistelmalla raaka-aineita ruokia varten. Leivoimme torta la mele eli omenakakkua sekä tiskasimme. Pääsimme kotiin aikaisemmin, koska ilmeisesti keittiössä oli ahdasta meille. Seuraavalla viikolla olisi tarkoitus, että vain toinen meistä työskentelisi keittiössä ja toinen yläkertaan avattavassa kahvilassa/baarissa. 

Lauantaina aamupäivällä innostuimme taas lähtemään kaupungille. Meille oltiin kerrottu, että saisimme pitää viikonlopun ja maanantain vapaana, koska viikonloppuna ravintoloissa olisi artisokkaan liittyvä tapahtuma ja työpaikallamme tulisi olemaan niin kiireistä, ettei heillä olisi aikaa opastaa meitä. Lauantai-illaksi meitä oli pyydetty päivälliselle Serenellan ja Mauron luokse. Mauro tuli hakemaan meidät heidän luokseen neljäksi ja autoimme Serenellaa päivällisen valmistamisessa. Päivälliselle saapuivat myös Serenellan veli yhdessä vaimonsa kanssa sekä eräs toinen heidän ystäväpariskunta. Istuimme päivälliselle kahdeksan aikaan illalla. Kaikki olivat aivan ihmeissään, kun kerroimme, että Suomessa on normaalia syödä päivällistä neljän tai viiden aikaan iltapäivällä. He olivat sitä mieltä, että kahdeksaltakin on vielä vähän aikaista päivälliselle. Istuimme päivällispöydässä kolme tuntia. Aluksi oli pastaa ja sen jälkeen täytettyjä porsaanleikkeitä, jälkiruuaksi suklaakakkua. Ruuan kanssa monet nauttivat taas viiniä. Keskustelimme kaikesta maan ja taivaan välillä. Pysyimme hyvin mukana keskustelussa, koska suuron osa porukasta puhui edes jonkin verran englantia ja välillä juttuja tulkattiin puolin ja toisin. Opimme muutaman ruman sanan italiaksi ja yritimme myös opettaa muille muutaman sanan suomea. Kaikilla tuntui olevan todella mukavaa ja juttua ja naurua olisi varmasti riittänyt pidemmäksikin aikaa, mutta kello alkoi olla jo paljon. Lähdimme asunnollemme toisen pariskunnan kyydillä. Aikaisemmin päivällä asuntoomme oli saapunu eräs kuuluisa italialainen kokki. Hän oli varannut huoneen jo ennen saapumistamme ja tarkoitus oli, että hän nukkuisi toisessa huoneessa ja saisi kylpyhuoneen käyttöönsä ja me nukkuisimme tousessa makuuhuoneessa, mutta käyttäisimme yläkerran wc:tä. Kokkiherra sai kuitenkin hepulin saavuttuaan, meille jäi epäselväksi tiesikö hän etukäteen, että asuisimme myös asunnossa, mutta siirryimme yöksi yläkertaan yhteen makuuhuoneeseen nukkumaan. Sunnuntaiaamuna herätessämme kokkiherra oli onneksemme kadonnut ja pääsimme takaisin asuntoomme. Kävimme aamupäivällä ruokakaupassa. Loppupäivän olemme pesseet pyykkiä ja loikoilleet, olemme laittaneet ruokaa ja pitäneet omat lettukestit. Nyt on mahat täynnä ja vähän tekemisen puutetta. Sähkötkin katkesivat, joten tunnelma on kaikin puolin hämärä