Festivaalitunnelmia

Torstaina alkoi Jesissä keskiaikainen festivaali. Keskiaikaisiin vaatteisiin pukeutuneet ihmiset kulkivat kulkueena kaupungin keskustassa rummutellen rumpujaan. Kävimme keskustassa pitsalla ja katselemassa ympärillemme. Sinne oli pystytetty monen monta ravintolaa festivaalien ajaksi. Illalla mennessämme nukkumaan ihmettelimme järkyttävää pauketta, joka kuului aivan asuntomme ulkopuolelta. Mietimme, oliko syttynyt sota vai mikä räjähtää, mutta se olikin vain rumpuja paukutteleva kulkue, joka tuntui jatkavan paukutteluaan yömyöhään.

Perjantaina oli taas työpäivä baarissa. Vietimme aikamme keittiön puolella autellen. Keittiössä tehtiin tehtiin pientä naposteltavaa baariin, kuten juusto ja salami lautasia. Festivaalien ajaksi baarin ulkopuolelle laitettiin pöytiä ja sieltä oli mahdollista ostaa juotavien lisäksi mm. lasagnea. Baari sijaitsee aukiolla, jossa oli paljon tapahtumaa festivaalien aikana, joten pääsimme myös seuraamaan festivaalin viettoa.

Lauantaina työpäivä sujui samoissa merkeissä kuin edellinen. Illalla lähdimme töiden jälkeen vielä kiertelemään keskustaan, koska lauantai-ilta oli festivaalien suhteen tapahtumarikkain. Pääsimme seuraamaan erilaisia esityksiä ja kuuntelemaan lisää ja lisää rumpujen paukutusta. Janette innostui jopa ottamaan muutaman drinkin aukiolle pystytetystä trattoriasta. Kävimme vielä baarilla moikkaamassa työkavereitamme ennen kotiin paluuta.

Sunnuntaina aamulla Serenella lähti viemään Jennaa ensiapuun, koska aikaisemmin alkanut sairaus ei ottanut loppuakseen ja hänelle alkoi jo tulla heikko olo. Kun ensiapuun saavuttiin, Jennan tiedot otettiin ylös ja ilmoitettiin, että odotusta tulisi olemaan melkein kolme tuntia. Porukkaa tuli koko ajan enemmän ja enemmän ja osa tapauksista oli kiireellisempiä kuin Jennan. Muutaman tunnin jälkeen odotusaika kasvoi yli neljään tuntiin ja Serenella ehdotti, että hän veisi Jennan seuraavana aamuna omalle lääkärilleen ja niinpä Jenna palasi takasin kotiin. Illalla menimme taas töihin. Oli festivaalien viimeinen päivä, joten ilta baarissa oli vähän hiljaisempi kuin aikaisemmat. Töiden jälkeen kävimme taas kiertelemässä keskustassa. Meille oltiin kerrottu, että sunnuntai-iltana olisi ilotulitus, mutta kukaan ei osannut selittää meille missä ja mihin aikaan se olisi, joten päätimme hetken odottelun jälkeen palata kotiin. Juuri kuin olimme painaneet päämme tyynyyn ja saamassa unta puolen yön aikaan, alkoivat ilotulitukset ilmeisen lähellä asuntoamme, koska pauke oli aivan järkyttävä. Emme kuitenkaan jaksaneet enää nostaa päitämme tyynystä sen vertaa, että olisimme niitä nähneet. Kymmenen minuuttia tuntui ikuisuudelta, koska pelkäsimme tärykalvojemme puhkeavan ja olimme iloisia ilotulituksen loputtua, kun pääsimme vihdoin nukkumaan.

Maanantaiaamuna Jenna lähti taas Serenellan kanssa lääkäriin. Vastaanotolla tarvitsi istua vain reilu tunti ennen lääkärille pääsyä. Lääkäri ja Serenella juttelivat keskenään italiaa. Ties mistä juttelivat, koska Jenna ei ymmärtänyt mitään. Loppujen lopuksi lääkäri kirjoitti Jennalle antibiottikuurin Serenellan nimellä ja kielsi syömästä oikeastaan kaikkea, mitä Jenna haluaa syödä. Lääkäri ei halunnut maksua käynnistä ja Serenella ja Jenna pääsivät lähtemään apteekin kautta kotiin. Iltapäivällä Jenna lähti töihin ravintolalle ja Janette rautatieasemalle vanhempiaan vastaan. Kun Janette oli saanut saatettua vanhempansa asunnollemme, hänkin tuli töihin. Ravintolalla esivalmistelimme ruokia ja tiskasimme sekä teimme lihapullia baariin myytäväksi. Töiden jälkeen Janette lähti vanhempiensa kanssa ulos syömään ja Jenna jäi asunnolle, koska ravintolassa tuskin olisi ollut ketään, joka olisi ymmärtänyt mitä Jenna saa syödä ja mitä ei. Onneksi käynnissä oli Suomi-USA peli ja Janeten vanhemmat olivat tuoneet Jennalle lumipantteri-karkkipussin, joten Jennaa ei surettanut vaan hänkin vietti iltansa mukavissa merkeissä.

Tiistaiaamuna lähdimme esittelemään kaupungin keskustaa Janeten vanhemmille. Kävimme muutamissa vaatekaupoissa sekä kahvilla. Sen jälkeen Janette lähti vanhempiensa kanssa etsimään autovuokraamoa ja käymään ruokakaupassa. Autovuokraamoa ei valitettavasti löytynyt, vaikka meille oli kerrottu sen sijaitsevan rautatieaseman lähistöllä. Illalla menimme töihin. Siellä esivalmistelimme ja siivosimme sekä pelastimme Marion kynsistä voileivät, jotka olivat menossa baariin myytäviksi ja teimme niistä myytävän näköisiä. Kesken työpäivän vuokraemäntämme Orestina tuli käymään ja kertoi, että talomme ovi on mennyt jotenkin jumiin ja sinne ei pääse sisälle eikä sieltä ulos. Mietimme jo, että saammeko taas viettää yön ulkona, mutta tullessamme kotiin oli ovi taas toiminnassa.

Keskiviikkona lähdimme Janeten vanhempien kanssa Anconaan. Tarkoitus oli aluksi mennä junalla, mutta meille sanottiin, että bussilla pääsisimme suoraan Anconan keskustaan. Niinpä suuntasimmekin kohti linja-autoja. Aluksi oli vähän epäselvää, että mikä bussi on oikea, mutta kävi ilmi, ettei Anconan bussi ollut vielä saapunut. Kun bussi sitten vihdoin saapui ja pääsimme matkaan meitä alkoi jo vähän kaduttamaan, että vaihdoimme junan bussiin. Kuski ajoi kuin hullu ja epäilimme oliko bussissa ollenkaan jousitusta. Matkan piti kestää puoli tuntia, mutta olimme sopivasti siinä bussissa, johon kaikki opiskelijat tulivat päästessään koulusta ja matka venyi tunnin mittaiseksi. Anconassa keli oli vähän sateinen ja koska kaupat eivät olleet vielä auki, menimme syömään. Syötyämme kiertelimme muutamissa liikkeissä ja päätimme sitten palata kotiin. Rautatieasemalle käveleminen ei haitannut yhtään niin paljoa, koska tiesimme pääsevämme todennäköisesti turvallisemmin takaisin Jesiin. Jesissä loppuilta kului Leijonia kannustaen ja rentoutuen.

Tänään torstaina aamulla Janeten vanhemmat lähtivät junalla Roomaan ja me jäimme kotiin siivoilemaan ja pesemään pyykkiä sekä odottelemaan illan työvuoroa alkavaksi.